Keikkaraportti: Pariisin kevät, 3.2.2017, The Circus, Helsinki

Pariisin kevään uusi albumi Kuume julkaistiin 3. helmikuuta ja mikäpä olisikaan parempi tapa juhlistaa sitä kuin mennä katsomaan levynjulkaisukeikka. Ostimme liput ystäväni kanssa ennakkoon, mikä oli hyvä, koska keikka oli loppuunmyyty. Keikkapaikkana oli The Circus, joka sijaitsee aivan Helsingin keskustassa Kampin lähistöllä. Itselleni kyseinen keikkapaikka oli uusi tuttavuus. Tämä oli itselleni myös ensimmäinen kokopitkä Pariisin kevään keikka. Aiemmin oli nähnyt Pariisin kevään kahdella festivaalikeikalla, jotka olivat alle tunnin mittaisia.

Saavuimme The Circuksen edustalle vajaa puoli tuntia ennen ovien aukaisemista ja siinä vaiheessa ovien eteen oli ehtinyt kertyä jo jonkin verran jonoa. Ovien avaamisen mennessä jono oli ehtinyt kasvaa jo ihan kunnioitettavan kokoiseksi. Ovet avautuivat kello 21 ja sisältä löysimmekin melko nopeasti hyvät paikat miksauspöydän läheltä. Keikan alusta ei ollut ilmoitettu mitään tarkkaa ajankohtaa, mutta oletin sen alkavan kello 22. Kuitenkin siihen aikoihin ei tapahtunut vielä mitään, vaan taustamusiikki jatkoi soimistaan. Instagramia selatessani katsoin Pariisin kevään laittaneen valokuvan noin kello 22 kuvatekstinään “Puoli tuntia ennen keikkaa” eli keikan pitäisi siis alkaa 22.30 ja se pitikin suunnilleen paikkaansa.

Keikka alkoi ilman sen kummempia välispiikkejä uuden albumin avausraidalla Pilvissä. Kertosäkeistön alkaessa yleisössä kädet nousivat ilmaan samalla, kun Arto Tuunela, Pariisin kevään perustaja ja laulaja, nosti toisen kätensä osoittamaan ylöspäin. Arto Tuunelan lisäksi lavalla oli Pariisin kevään jo vuodesta 2010 samana pysynyt kokoonpano, johon kuuluvat Arto Tuunelan lisäksi kitaristi-kosketinsoittajat Artturi Taira ja Antti Pouta, multi-instrumentalisti Ilari Kivelä, basisti Jussi Hietala sekä rumpali Reko Aho. Parin vuoden takaiseen verrattuna muutoksena lavalla oli se, että Artturi Tairalle oli tullut enemmän instrumentteja. Vuonna 2015 näkemälläni keikalla hän soitti vain kitaraa, mutta nyt hänellä oli myös kosketinsoittimet ja MacBook vierellään.

Toisena kappaleena kuultiin Kuume, joka oli uuden albumin nimikkokappale ja oma suosikkini kyseiseltä albumilta. Harmillisesti sekä tämä että keikan aloittanut Pilvissä menivät kuuntelullisesti vähän ohi, koska miksaus ei ollut kohdallaan, mutta onneksi se ongelma korjaantui keikan edetessä. Kolmantena kuultiin Kuu katoaa eli keikan alku meni uuden albumin kappalejärjestyksen mukaisesti. Kuu katoaa aikana mietin, että soittavatkohan he koko uuden albumin järjestyksessä läpi, mutta niin ei kuitenkaan käynyt.

Kyseisen kappaleen jälkeen kuultiin myös useita vanhempaa tuotantoa olevia kappaleita. Valitettavasti en kirjoittanut settilistaa muistiin eikä sellaista löytynyt myöskään internetin ihmeellisestä maailmasta. Lisäksi keikasta on kulunut jo monta viikkoa tätä raporttia viimeistellessä, joten kappaleiden järjestys on ikävä kyllä päässyt unohtumaan. Keikan aikana kuitenkin kuultiin vanhemmasta tuotannosta muun muassa kappaleet Tämän kylän poikii, Painovoimaa, Saari, Meteoriitti, Pikku huopalahti, Kesäyö, Haamupuhelu ja Imatrankoski. Jossain vaiheessa Arto Tuunela kysyi “Sopiiko, että me soitetaan jotain uudelta levyltä?”. Sen jälkeen taidettiin muistaakseni soittaa Tiputa sun aseet. Myös kappale Hullu kuultiin uudelta levyltä ja se onkin Kuumeen ohella suosikeitani Pariisin kevään uudelta levyltä.

Omat kohokohtani keikan aikana olivat Haamupuhelu, Meteoriitti ja Imatrankoski. Haamupuhelusta olin tykännyt sen julkaisusta lähtien ja se on yksi suosikeistani bändin tuotannossa. Meteoriitti on Pikku Huopalahden ohella ensimmäisen levyn parhaimmistoa ja sen olin halunnut kuulla livenä jo parin vuoden ajan. Imatrankoskessa puolestaan viehätti intron isot syntetisaattorit. Olen kitaristi ja pidän nimenomaan hienoista kitarajutuista ja -soundeista, mutta myös isot syntetisaattorisoundit ovat hienoa kuultavaa. Livenä Imatrankosken alussa oli nimenomaan sellaiset isot, koko tilan täyttävät syntetisaattorit ja se kuulosti upealta.

Perussetin päätyttyä bändi palasi lavalle ja encore taisi alkaa Hei mä soitan sulle ihan kohta -kappaleella. Sen lisäksi encoressa kuultiin jo aiemmin mainitsemani Meteoriitti, joka sai yleisön riehaantumaan. Viimeistä kappaletta en valitettavasti muista, mutta se oli jonkin verran Meteoriittia rauhallisempi. Keikan kesto oli noin puolitoista tuntia ja se oli aika lailla sopivan mittainen. Myöhäisestä alkamisajasta johtuen paljoa pidempi keikka olisi voinut olla huono asia. Nyt mitta oli kuitenkin juuri sopiva.

Keikkaraportti: Kormus 1.2.2017, On the Rocks, Helsinki

Vuoden ensimmäiseksi keikaksi omalta osaltani valikoitui Kormuksen On the rocksin keikka. Löysin Kormuksen vasta tammikuun alussa ja olin hiukan yllättynyt koko bändin olemassaolosta. Kuvittelin bändin kitaristi-laulaja Antton Äikkään olevan edelleen kitaristina toisessa tamperelaisessa bändissä, Rockwallissa. Kuitenkin en antanut sen haitata ja aloin sen sijaan kuunnella muutamia kappaleita Spotifysta ja katsella livevideoita Youtubesta. Bändi on siis tamperelainen trio, joka soittaa aika perinteistä suomirockia. Laulaja-kitaristi Antton Äikkään lisäksi bändiin kuuluvat basisti Aaro Alatalo ja rumpali Kari Luomaharju. 

Keikkapaikka On the rockissa en ollut käynyt aikaisemmin, joten samalla tuli siis nähtyä bändi, jota en ennen ollut nähnyt keikalla, ja keikkapaikka, jossa en aiemmin ollut käynyt. Saavuimme ystäväni kanssa paikalle noin puoli tuntia ennen varsinaisen keikkapaikan avaamista. Sen sijaan yläkerrassa tai tarkemmin ottaen katutasossa sijaitseva baari oli avoinna. Keikalle ei ollut sisäänpääsymaksua, koska kyseessä oli showcase-keikka.

Ovet keikkatilaan avautuivat kello 22. Tilana On the rockin alakerta ei ollut varsinkaan livemusiikkia varten kovinkaan erikoinen ja erityisesti miksauspöydän sijoittuminen hyvin lähelle lavaa oli hiukan erikoinenkin ratkaisu. Näin lavan eteen jäi suhteellisen vähän tilaa. Lavaa katsomalla aika nopeasti kävi selväksi Kormuksen olevan liikkeellä kevyellä kalustolla, koska käytössä olivat lainavahvistimet ja lainarummut. On the Rocksissa alkoi Kormuksen keikan jälkeen keskiviikon jamit, joten siitä johtuen lava oli täynnä instrumentteja. Kitaransoittajan ja kitarakamoista kiinnostuneena kiinnitin tietysti huomioni lavalla olevaan Anttonin Stratocaster kitaraan, jossa oli tyylikäs “Police line, do not cross” -kitarahihna, jollaista olen itsekin välillä suunnitellut hankkivani. Samalla katsoin Anttonin pedaalilaudan läpi.

Lava ennen keikan alkua

Keikka alkoi noin kello 22.30 kappaleella, jonka nimi settilistan mukaan oli Kuninkaita. Miksaus ja soundit ylipäätään olivat heti alusta lähtien kunnossa. Erityisesti kitarasoundin laatu yllätti ottaen huomioon, että bändi soitti lainavahvistimilla. Samoin taustalaulut kuuluivat selkeästi ja täydensivät bändin soundia hienosti. Toisena kappaleena oli Käyk’ sä usein täällä? ja sen tiesin entuudestaan Spotify-kuunteluiden perusteella. Keikka jatkui Apinatarha ja Mun vuoro kappaleilla, mikäli settilista piti paikkaansa. Kaikkia kappaleita en tuntenut, koska osa oli uusia enkä ollut vanhojakaan kuunnellut kovin paljoa. Kuitenkin bändi soitti koko ajan hyvin yhteen ja soundit olivat hyvät. Monilla isommilla keikoilla on huonompia soundeja. Lisäksi bändin lavashowkin oli viihdyttävää seurattavaa. Rumpalin eleitä oli hauska seurata ja Anttonin kitarasoolot olivat monesti hyvin vauhdikkaita. Huomattavaa oli myöskin Anttonin käyttämä langaton lähetin kitaran kanssa, mikä mahdollisti hänelle vapaamman liikkumisen ympäri lavaa.

Viidentenä kappaleena kuultiin Tätä sitä, jonka loppupuolella Antton taisi unohtaa sanat hetkeksi aikaa, mutta ne onneksi palautuivat äkkiä mieleen. Kuudentena kappaleena oli vuorossa settilistan mukaan Taivaskin niminen kappale. Mikäli muistan oikein, niin tämän kappaleen Antton oli tehnyt jonkun bändin ulkopuolisen henkilön kanssa. Joka tapauksessa kappale oli hieno. SItä seurasivat Isi ajaa hilja ja Urbaanit valot, joista jälkimmäinen oli yksi suosikeistani kyseisellä keikalla. Jälleen basisti Aaron laulamat taustalaulut täydensivät kertosäkeistössä bändin soundia hienosti. Triolla soittaessa soundi voi isoimmissa kertosäkeistöissä jäädä ohueksi, mutta Kormuksen kohdalla se ei ollut ongelma. Tässä erityisesti taustalaulut olivat suurena apuna.

Varsinaisen setin toiseksi viimeisenä kappaleena Kormus soitti Yhden illan prinsessan. Kyseinen kappale on Kormuksen tunnetuin kappale ja on ollut myös Radio SuomiPopilla soitossa. Pidin kyseisen kappaleen liveversiosta huomattavasti enemmän kuin studioversiosta. Bändin rocksoundi tuli livenä paljon paremmin esille kyseisen kappaleen kohdalla kuin studioversiossa. Setin päätti Aina, joka oli itselleni setin kohokohta, koska se on suosikkini Kormuksen kappaleista. Siitä johtuen se olikin omasta mielestäni juuri oikealla paikalla setin päättävänä kappaleena.

Bändi tuli lyhyen tauon jälkeen soittamaan vielä encoren, joka oli Popedan Kiinni jäin. Pate Mustajärvi on kuvannut kappaletta punk-heviksi ja siitä johtuen se olikin loistava encorekappale. Se päätti keikan vauhdikkaisiin tunnelmiin. Kokonaisuutena keikka kesti vajaan tunnin ja oli juuri sopivan mittainen. Kuten jo aiemmin mainitsin, oli Kormuksen soundit koko ajan kohdallaan, joten keikkaa oli mukava kuunnella paitsi musiikillisesti niin myös soundillisesti. Kormuksen musiikki on piristävää vaihtelua, koska vastaavaa trion soittamaa suhteellisen yksinkertaista rockia ei nykyään hirveästi kuule.

Settilista