Keikkaraportti: Anssi Kela, 1.12.2016, Tavastia, Helsinki

Keikkaraportti - Anssi Kela, 1.12.2016, Tavastia, Helsinki

Anssi Kela on muutaman vuoden aikana tehnyt hienon paluun Suomen musiikkimaailman huippujen joukkoon. Sitä ennenkin pidin Anssi Kelan musiikista enkä oikein missään vaiheessa havahtunut siihen, että hänen suosionsa oli huomattavasti laskenut. Osittain se ehkä johtui siitä, että olin itse niin nuori. Kuitenkin hänen kappaleensa ovat soineet tasaisesti radiossa ja Milla, Nummela, Puistossa sekä 1972 ovat ansainneet paikkansa osana suomalaista pop- ja rockmusiikkihistoriaa. Anssi Kelan tyylinvaihdoksen myötä tekemät levyt Anssi Kela ja Nostalgia ovat omasta mielestäni huikeita musiikillisia kokemuksia. On ollut hienoa kuulla kuinka Kelan musiikista on tullut avoimempaa kuin ennen.

Ennen Tavastian keikkaa olin nähnyt Anssin livenä yhteensä neljä kertaa, kaksi kertaa yksin akustisella keikalla ja kaksi kertaa bändikeikalla, jotka olivat kumpikin viime vuonna. Tänä vuonna olin useasti harkinnut Anssin keikalle lähtemistä. Erityisesti keväällä mietin Parasta aikaa -konserttisalikiertueen jollekin keikalle menemistä, mutta en kuitenkaan mennyt. Kun siis huomasin joulukuun toiselle päivälle varatun Tavastian keikan, aloin harkitsemaan sitä vahvasti. Yhtenä lisäkannustimena oli Anssin useasti mainitsema fakta, jonka mukaan tämä tulee olemaan hänen tähänastisen uransa ennätysvuosi keikkojen määrän suhteen. Tavastialla 2. joulukuuta oleva keikka kuitenkin myytiin loppuun ennen kuin ehdin ostamaan liput. Onneksi Tavastialle päätettiin järjestää toinen keikka 1.12. Sille keikalle päätinkin hankkia liput suhteellisen pian keikan julkistamisen jälkeen.

Keikkapäivänä saavuin kaverini kanssa Tavastialle jonkin aikaa ennen ovien avaamista ja Tavastian edessä oli sillon jo jonoa. Ovet avattiin kello 20, kuten etukäteen oli ilmoitettukin. Sisällä ei kuitenkaan vielä päässyt suoraan keikkatilaan, vaan sitä ennen piti odottaa seuraavan oven aukeamista. Se oli omasta mielestäni sikäli täysin turhaa, tosin keikkapaikan näkökannasta sillä tavalla saa ihmiset ostamaan itselleen juomia ennen keikan alkua.

Ovet avattiin jonkin ajan kuluttua ja Anssi bändeineen aloitti noin kello 21. Itseäni yllätti, että koko bändi nousi heti alussa lavalle. Olin pitkin vuotta lukenut keikkaraporteista Anssin aloittaneen keikkansa Kasarin lapsi kappaleella, jonka hän esittää vain taustanauha taustallaan. Tällä kertaa sitä ei kuitenkaan kuultu, vaan aloituskappaleena oli Suuria kuvioita. Se oli yllätys, mutta mieluisa sellainen, koska kappale on etenkin livenä todella toimiva. Anssin bändi kuulosti hyvältä. Erityisesti kitaravetoisuus tietysti ilahdutti itseäni kosketinsoittimien täydentäessä soundia hienosti. Rumpujen ja bassojen luoma pohja musiikille oli tiukka, kuten viime vuonnakin. 

Suuria kuvioita jälkeen seurasi Milla, joka on hyvä kappale ja livenä innostaa yleisön yhteislauluun. Millan jälkeen Anssi alkoi pitää anatomian oppituntia ja seurasi Miten sydämet toimii? Samalla Anssi vaihtoi kitaransa Van Halen -kitaraan, joka on todella hienon näköinen. Sama kitara pysyi kädessä Puistossa ajan ja jälleen yleisöstä irtosi yhteislaulua. Anssin hiti viidentoista vuoden takaa ovat selkeästi painuneet ihmisten mieliin. Sen jälkeen hittivaihde vaihdettiin Levyhylly pelastaa kappaleeseen, joka on yksi suosikeistani Anssi Kelan nimikkoalbumilta. Livenä hieno yksityiskohta on kitaristi Tuomas Wäinölän soittama kitarasoolo. Levyllä kappaleessa on saksofonisoolo, mutta livenä on hienoa kuulla se kitaran soittamana.

Sen jälkeen seurasi Anssin suuri paluuhitti Levoton tyttö. Kun kappale aikoinaan ilmestyi, mietin mitenöhän se onnistuu livenä, mutta Anssi bändeineen on tehnyt siitä todella hienon myös livenä. Välittömästi sen jälkeen alkoi kitarataistelu, jolle on annettu nimi Flowers on the Steps of Eduskuntatalo. Anssin ja Tuomaksen kitarataidot tulivat hienosti esille ja tietysti mukana oli myös vähän fyysistä taistelua lavan etureunassa, kun he soolojensa lomassa vähän tönivät toisiaan.

Sitten Anssi vaihtoikin Van Halen -kitaransa Nile Rogers Stratocasteriin, joka sopivasti mykistyi heti seuraavan kappaleen alussa. Ennen kappaletta Anssi vielä kertoi olleensa väärässä bankissa, kun hän sääti efektilautaansa. Tähän basisti Antti Karisalmi kommentoi, että onko hän siis väärässä bändissä. Kappale, jonka aikana tämä tapahtui oli Karhun elämää. Sen aikana lavalla oli bändin lisäksi kitarateknikko Esa selvittämässä mikä ongelma Anssin kitarassa oikein on. Kitara alkoikin toimi kappaleeseen viimeiseen ääneen. Karhun elämään aikana Tuomas siis vastasi kaikesta kuuluvasta kitaransoitosta. Sen jälkeen Anssi kysyi kuinka monen mielestä soitto parantui Anssin kitaran mykistyessä ja muun muassa kosketinsoittaja Saara Metsberg ja rumpali Ville Kela nauroivat ja viittasivat.

Karhun elämää jälkeen Anssi laittoikin kitaran neljän kappaleen ajaksi sivuun. Vuorossa oli Sannin 2080-luvulla. Anssin versio kyseisestä kappaleesta on hyvä ja itse pidänkin siitä ehkä vähän enemmän kuin alkuperäisversiosta. 2080-luvulla jälkeen oli vuorossa Petri Ruusunen, joka siis jatkaa Puistossa kappaleen toisen päähenkilön tarinaa. Sitten seurasi Tanssilattialla, joka oli viime vuonna Anssin bändikeikkojen aloituskappaleena. Se toimi tässäkin kohdassa settiä oikein hyvin. Mustaa tuntuu multa oli seuraava. Se on Anssin uusin julkaistu kappale ja siitäkin oli saatu tehtyä hyvä bändiversio. Näiden neljän kappaleen aikana Anssi käytti Freddie Mercury tyylistä mikrofonitelinettä esiintyessään.

Sen jälkeen Anssi otti jälleen Gretschinsä kaulaansa ja alkoi Nostalgiaa. Kappaleen alussa kitarateknikko Esa katsoi vähän aikaa huolissaan lavan sivusta lähteekö kitara kuulumaan, mutta kyllähän se lähti. Livenä Nostalgiaa oli ainakin minusta parempi kuin levyllä. Se tosin voi johtua livenä bändin energiasta ja yleisön mukanaolosta. 1972 seurasi ja jälleen kuului yhteislaulua. Kyseessä on yksi Anssin suurimmista hiteistä, joten yhteislaulu oli sinällään odottettavissakin. Kappaleen väliosasta on livenä sovitettu hieno sisältäen muun muassa The Whon Won’t Get Fooled Again tyylisen kosketinsoitinosuuden. Varsinaisen setin päätti Nummela, mikä oli odottettavissa. Yleisö pääsi osallistumaan jälleen. Sanatkaan eivät olleet vaikeat, kun yleisöä pyydettiin laulamaan kappaleen lopussa o-kirjainta melodian tahtiin. Nummelan jälkeen Anssi bändeineen poistui lavalta.

Encoren alussa Anssi palasi lavalle yksin tyylikkään mustan akustinen Martininsa kanssa. Hän esitti Hetken biisin eli pyysi joltakin eturiviläiseltä puhelimen ja etsi Wikipediasta satunnainen artikkeli toiminnolla artikkelin, jonka hän lauloi. Artikkeli kertoi suomalaisesta punkbändistä nimeltä Wasted. Anssi pyysi kappaleen ajaksi kitarateknikko Esan itselleen teleprompteriksi. Anssi soitti kappaleen yleisön pyynnöstä duurissa ja tarkemmin sanottuna sävellajiksi valikoituikin E-duuri.

Sen jälkeen bändi palasi lavalle ja Anssi vaihtoi mustan Martininsa tyylikkääseen mustaan Stratocasteriin. Kappale oli Kuolleen miehen kitara, jonka aikana Anssi soitti tyylikkäät, Mark Knopfler -tyyliset soolot. Maitohapoilla oli vuorossa seuraavana ja sitä en ollutkaan aiemmin kuullut. Sen Anssi esitti ilman kitaraa, mutta kappaleen loppupuolella hän haki basson lavan sivusta ja soitti bassosoolon todistaen taitonsa myös basistina. Illan viimeisenä kappaleena kuultiin Mikan faijan BMW, joka oli sinällään sopiva lopetus, että se on yksi Anssin tunnetuimmista kappaleista. Itse jäin vähän kaipaamaan vielä Parasta aikaa, mutta ei sen puuttuminen keikkaa huonontanut.

Kokonaisuutena keikka oli loistava ja ehdottomasti menemisen arvoinen. Päivä oli lisäksi Anssin kannalta merkittävä, koska hänen livealbuminsa Parasta aikaa oli ilmestynyt ja lisäksi hänen musiikkiaiheinen tv-sarjansa oli julkistettu. Anssi bändeineen on selkeästi yksi Suomen kovimmista live-esiintyjistä. Lisäksi Tavastia keikkapaikkana oli hieno kokemus. Keikka alkoi järkevään aikaan ja tila oli hieno. Aikaisemmin en ollut Tavastialla käynyt, joten tämä keikka oli juuri oikea tilaisuus siihen. 

Settilista

Suuria kuvioita 

Milla

Miten sydämet toimii?

Puistossa

Levyhylly pelastaa

Levoton tyttö

Flowers on the Steps of Eduskuntatalo (kitarataistelu)

Karhunelämää

2080-luvulla

Petri Ruusunen

Tanssilattialla

Musta tuntuu multa

Nostalgiaa

1972

Nummela

---

Hetken biisi: Wasted (soolo akustinen)

Kuolleen miehen kitara

Maitohapoilla

Mikan faijan BMW

Keikkaraportti: Olavi Uusivirta, Miro Palokallio, 5.11.2016, Kulttuuritehdas Korjaamo, Helsinki

Olin jo puolentoistavuoden ajan halunnut nähdä Olavi Uusivirran keikan, kun huomasin keikkakalenterissa keikan Kulttuuritehdas Korjaamossa, Helsingissä. Asian teki vielä paremmaksi se, että lämmittelijänä oli Miro Palokallio. Hän soitti aiemmin Sallan ja Miron Matka Maailman Ympäri yhtyeessä, joka hajosi viime vuoden lopussa. Sen jälkeen hän siirtyi soolouralle. Kun siis sekä pääesiintyjä että lämmittelijä kiinnostivat, niin päätös keikalle lähdöstä syntyi aika nopeasti ja lipunkin hankin etukäteen.

Keikkapaikka Kulttuuritehdas Korjaamolla en ollut ennen käynyt. Kyseessä on siis Helsingin raitiovaunuvarikon yhteydessä oleva vanha rakennus, jossa ilmeisesti on aiemmin korjattu raitiovaunuja. Nykyään rakennus on siis Kulttuuritehdas Korjaamo, jossa on päivisin raitiovaunumuseo.

Saavuin paikalle vähän ovien avaamisen jälkeen, mutta sisälle itse saliin ei vielä päässyt, koska sisällä ilmeisesti Miro Palokallio teki vielä souncheckkiä. Sisälle pääsi vähän ennen puolta kymmentä, joka oli Miro Palokallion keikan ilmoitettu aloitusaika. Menin seisomaan muutaman metrin päähän lavasta, mutta en mennyt eturiviin vaikka olisin päässytkin.

Miro Palokallio tuli yhtyeineen lavalle noin puoli tuntia myöhässä ilmoitetusta aikataulusta. Lavalla oli Miron lisäksi kaksi kitaristia, kosketinsoittaja, basisti ja rumpali. Lisäksi Miro itsekin soitti vielä kitaraa, joten soittimia lavalla oli kohtalaisen paljon. Olen kuunnellut paljon Sallan ja Miron matka maailman ympäri kappaleita ja lisäksi Miron soolojulkaisuja Rakkauden tiedemiehet ja Naimisiin. Siitä huolimatta kappaleet olivat kolmea lukuunottamatta minulle täysin uusia. Tämä johtui lähinnä siitä, että Miron soolotuotantoa on julkaistu vain kahden kappaleen verran. Lisäksi keikalla soitettiin myös yksi kappale kokonaan ensimmäistä kertaa. 

Keikan settilista oli rakennettu hyvin ja kappaleet sopivat hyvin omille paikoilleen setissä. Miron vanhalta yhtyeeltä kuultiin Peili, jonka versio oli hieno. Miron lauluääni ei ole ihan yhtä hyvä kuin SMMMY:n Sallan, mutta se ei paljoa haitannut. Keikan kohokohta oli ehkä Naimisiin, koska se on Miron soolojulkaisuista omasta mielestäni parempi, joten tietenkin odotin sitä ja keikan loppupuolella se soitettiinkin. Näiden kahden lisäksi tunnistin kappaleen Rakkauden tiedemiehet, joka on Miron ensimmäinen soolojulkaisu SMMMY:n jälkeen.

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi nähnyt bändin tai artistin, jonka tuotantoa ei ole vielä paljoa julkaistu. Kokemus oli kuitenkin virkistävä, koska livenä on hienoa kuulla sellaisia kappaleita, joita ei heti kotiin päästyään voikaan kuunnella levyltä tai Spotifysta. Samalla se saa odottamaan mahdollisesti tulevaisuudessa julkaistavia studioversioita.

Kitaristina kiinnitin tietysti huomiota lavalla oleviin kitaroihin. Niihin liittyen keikalla tapahtuikin hauska välikohtaus, kun eräällä viritystauolla, joita tietenkin oli monta, toinen kitaristi ilmoitti viritystappinsa olevan hajonnut. Miro antoi hänelle käyttöön oman varakitaransa, mutta kommentoi hieman huvittuneesti: “Mulle sanottiin aiemmin tänään, että varakitaraa ei tarvita.” Muuten bändin jäsenet eivät juuri vaihdelleet soittimiaan Miroa lukuunottamatta, joka vaihteli baritonikitaran, normaalin sähkökitaran ja akustisen kitaran välillä.

Miro Palokallio yhtyeineen

Keikka kesti noin 45 minuuttia ja oli hyvä. Alussa tosin miksaus oli vähän pielessä, koska Miron laulu kuului heikosti bändin joukosta, mutta se korjaantui keikan edetessä. Välispiikkejä oli muutamia ja niitä olisi ehkä saanut olla vähän lisää. Tai enemmänkin kaipasin jonkinlaista spiikkiä ennen ensimmäistä kappaletta. Muuten olin yllättynyt keikan rokkaavuudesta. Varsinkin SMMMY oli paikoitellen suhteellisen herkkää ja rauhallista, joten olin yllättynyt Miron keikan raskaudesta. Se ei kuitenkaan haitannut ja saattoi livenä ollakin parempi vaihtoehto. 

Olavi Uusivirran keikka alkoi noin 23.15 eli vartti arvioidun alkamisajan jälkeen. Keikan alussa Olavi ja bändi tulivat lavalle ja vähän aikaa virittelivät soittimiaan. Juuri ennen ensimmäisen kappaleen alkua Olavi meni sanomaan kitaristi Timo Kämäräiselle “Nyt vedetään” ja keikka alkoi siitä. Tunnistin ensimmäisen kappaleen, mutta en muistanut sen nimeä. Jälkeenpäin selvisi sen olleen Tyhjiä sanoja. Ennen kappaleen alkua Olavi ei spiikannut mitään ja sitä jäin taas vähän kaipaamaan. Toki Olavi sanoi “Hyvää iltaa, Töölö!” ensimmäisen kappaleen jälkeen, mutta itse pidän enemmän siitä, että yleisöä tervehditään jo ennen ensimmäistä kappaletta. Keikan seuraavana kappaleena oli Olavin ehkä tunnetuin kappale On niin helppoo olla onnellinen. Pakko sanoa, tai ehkä enemmänkin kirjoittaa, että pidin liveversiosta studioversiota enemmän. Ehkä se johtui studioversion suosiosta ja radiossa puhkisoitosta. Olavin bändi oli livenä kvartetti, mutta käytännössä usein trio Olavin jättäessä akustisen kitaransa telineeseen. Trio-kokoonpanon soitto sopi oikein hyvin juuri On niin helppoo olla onnelliseen. 

Vauhdikasta menoa jatkettiin Olet elossa kappaleella, jonka alussa Olavi kertoi sen olevan yhteiskunnallinen kappale ja sanoja tarkemmin kuunneltuani on todettava asian olevan ainakin osittain niin. Auttakaa! ei ainakaan hidastanut Olavin vauhtia. Se on lisäksi yksi suosikeistani Olavin tuotannossa, joten oli hienoa kuulla se livenä. Auttakaa! jälkeen oli aika rauhoittua  Rakastajat kappaleen myötä. En ole erityisemmin pitänyt kappaleen studioversiosta, mutta liveversio oli mielestäni hieno. Livesovitus hienoine sähkökitarakuvioineen sopi kappaleeseen paremmin studioversion sovitusta paremmin. Tästä kappaleesta Olavi kommentoi sen olevan hänen ja Timon säveltämä ja menevän kvinttikierrossa. Rauhallisempi tahti jatkui Tahdonko kuitenkin sut takaisin? kappaleen myötä. Kyseisessä kappaleessa on myöskin rivi, josta tulee Olavin syyskiertueen nimi eli “syksy on sienien aikaa”. Kappale on myös yksi suosikkikappaleistani Olavin uusimmalta levyltä, joka on sopivasti nimetty yksinkertaisesti nimellä Olavi.

Olavi Uusivirta Tahdonko kuitenkin sut takaisin aikana

Sitten koitti aika kappaleelle, joka ainakin Spotifyssa on Olavin toiseksi kuunnelluin 1,6 miljoonalla kuuntelukerralla tätä kirjoitettaessa. Ennen kappaleen alkua Olavi kertoi kappaleen kertovan digitalisaatiosta ja kyseli kuinka moni on huomannut digitalisaation ympärillään. Kappalehan oli tietysti Kultaa hiuksissa ja sen alku sai yleisön villiintymään, mikä kertoo kappaleen suosiosta. Itseni yllätti se, että kappaleen alussa kitaristi Timo Kämäräinen soitti sähkökitaraa eikä koskettimia, joita hän on Youtuben perusteella joillakin Olavin keikoilla välillä soittanut. Se ei kuitenkaan haitannut, koska kappaleen kosketinintro kuulosti hienolta sähkökitarallakin soitettuna. Lisäksi tuollainen osuuksien soittaminen eri soittimella livenä kuin levyllä on juuri yksi liveversioiden hienouksista. Ennen ensimmäistä kertosäettä Olavin kiertuehenkilökunnan jäsen kävi soittamassa pianolla muutaman äänen mittaisen fillin. Se olikin sitten ainoa kosketinosuus, joka kappaleessa kuultiin.

Kultaa hiuksissa jälkeen tuli itselleni vähän vieraampi kappale, joka oli setlist.fm:ssä olevan settilistan mukaan Sunnuntailapsi. Sen jälkeen tuli Tiet etäisyyksiin, jonka liveversiosta pidin jo YLE Arenaasta alkuvuodesta katsomaltani Ruisrock-talleenteelta. Liveversion kitarasoolo oli hieno ja esitteli Timo Kämäräisen osaamista hyvin. Kitarasoolossa oli erityisesti loppupuolella vaikutteita U2:n The Edgeltä. Tosin suurta osaa yleisöstä ehkä kiinnosti enemmän se, että Olavi lähti crowdsurffaamaan eli kulkemaan yleisön käsien päällä. 

Olavi Uusivirta ja bändi Tiet etäisyyksiin kitarasoolon lopussa

Tiet etäisyyskiin jälkeen bändi, eli Timo Kämäräinen, Olli Krogerus ja Jaakko Kämäräinen, alkoi soittaa rauhallista, valssimaista komppia ja niin alkoi kappale Kaiken jälkeen olet kaunis. Sen aikana tapahtuikin ehkä keikan tavallisesta poikkeavin elementti. Kappaleen loppupuolella Olavi nosti eturivistä nuoria naisia tanssimaan sekä itsensä että bändin jäsenten kanssa. Lisäksi hän kyseli osaako kukaan soittaa koskettimia tai kitaraa, koska jos kaikki lavallaolijat tanssivat, he eivät voi soittaa. Lavan sivusta tulikin Tuomo Prättälä soittamaan koskettimia. Tanssin lopussa Olavin kanssa tanssinut tyttö suuteli Olavia suoraan suulle. Se olikin ainakin minun mielestäni liian pitkälle menoa kyseiseltä henkilöltä. On okei tanssia idolinsa kanssa, halata häntä ja ehkä antaa suukko poskelle, kuten monissa maissa tehdään tervehdyksenä. Ei kuitenkaan ole okei suudella häntä suoraan suulle varsinkin, jos kyseessä on naimisissa oleva mies. Kappaleen jälkeen Olavi kysyikin vitsillä “Näkiks kukaan?” ja sen jälkeen hän sanoi ei niin vitsillä: “Minä hyvitän tämän sinulle jotenkin vaimoni.” Mielestäni tämän episodin jälkeen Olavi ei ollut enää niin spontaani ja iloinen kuin alkukeikasta.

Seuraavaksi soitettiin Toton Africa ja Tuomo pysyi lavalla soittamassa koskettimia ja laulamassa kertosäkeet kuten levyversiossakin. Kyseisen kappaleen liveversio oli hieman jazzimaisempi kuin levyversio. Osittain se johtui pianosoundista levyllä kuultavien syntetisaattoreiden sijaan. Sen jälkeen seurasi Reeperbahn. Tuomo pysyi edelleen lavalla soittamassa koskettimia. Kyseisen kappaleen jälkeen seurasi todellinen yllätyskappale. Nimittäin Princen Purple Rain. Valaistus muutettiin hieman purppuran sävyiseksi ja Olavi lähti jälleen crowdsurffaamaan. Tällä kertaa hän meni koko yleisön matkan ja meni sieltä lavan taakse loppukappaleen ajaksi. Purple Rainin lauloi siis Tuomo. Wikipediasta selvisi jälkeenpäin Tuomon olevan Prince-fani. Versio oli upea ja Timo Kämäräinen soitti huikean kitarasoolon, joka oli juuri sopivan pitkä ja sopi kappaleeseen. Purple Rainin jälkeen Olavi tuli takaisin lavalle, otti akustisen kitaran ja varsinaisen setin viimeisenä kappaleena kuultiin Sininen kukka.

Lyhyen tauon jälkeen bändi ja Olavi tulivat takaisin Tuomo mukanaan soittamaan todella kovan ensimmäisen encoren. Kolmen kappaleen putki oli huikeaa hittiputkea ja tiukkaa yhteissoittoa alusta loppuun. Ensimmäisenä kuultiin Tanssi vaikka et osaa, sen jälkeen Ollaanko tämä kesä näin? ja sitten Kauneus sekoittaa mun pään. Kauneus sekoittaa mun pään alussa Tuomolla oli hieman vaikeuksia, koska hän ei selvästikään ollut aiemmin soittanut kyseistä kappaletta. Vähän aikaa hän vain taputteli käsiään, mutta sitten hän kysyi Timo Kämäräiseltä sävellajia ja alkoi soittaa muun bändin mukaan. Ensimmäisen encoren aikana viimeistään ymmärsi miksi Olavi Uusivirta saa niin paljon kehuja keikoistaan.

Ensimmäisen encoren jälkeen seurasi lyhyt tauko, jonka jälkeen Olavi palasi lavalle yksin vain akustisen kitaran kanssa. Häneltä oli toivottu kappaletta ja vähän aikaa mietittyään miten se menee, hän soitti sen. Kyseinen kappale oli Nero. Oli hienoa, että Olavi esitti encoren aikana yhden kappaleen yksin. Mielestäni se on hieno tapa monipuolistaa encorea. Neron jälkeen bändi saapui takaisin lavalle ja illan viimeisenä kappaleena kuultiin Olavin suurin hitti Nuori ja kaunis. Sen aikana kuultiin hieno yhteislaulua, kun Olavi antoi yleisön laulaa levyversiossa Anna Järvisen laulamat osuudet. Kyseinen kappale oli hieno lopetus keikalle. Kappaleen lopussa Olavi poistui lavalta ennen kappaleen loppua ja bändi soitti kappaleen loppuun. Kokonaisuutena keikka oli loistava ja sen perusteella Olavi on bändinsä kanssa täysin ansainnut maineensa yhtenä Suomen kovimmista live-esiintyjistä.

Tässä vielä Olavin keikalla esitetyt kappaleet:

1. Tyhjiä sanoja
2. On niin helppoo olla onnellinen
3. Olet elossa
4. Auttakaa!
5. Rakastajat
6. Tahdonko kuitenkin sut takaisin?
7. Kultaa hiuksissa
8. Sunnuntailapsi
9. Tiet etäisyyksiin
10. Kaiken jälkeen olet kaunis
11. Toton Africa (Tuomo lauloi kertosäkeet)
12. Reeperbahn
13. Purple Rain (Prince cover) (Tuomo lauloi)
14. Sininen kukka

      —

      15. Tanssit vaikka et osaa

      16. Ollaanko tämä kesä näin?

      17. Kauneus sekoittaa mun pään

      —

      18. Nero (sooloakustinen)

      19. Nuori ja kaunis