Olin jo puolentoistavuoden ajan halunnut nähdä Olavi Uusivirran keikan, kun huomasin keikkakalenterissa keikan Kulttuuritehdas Korjaamossa, Helsingissä. Asian teki vielä paremmaksi se, että lämmittelijänä oli Miro Palokallio. Hän soitti aiemmin Sallan ja Miron Matka Maailman Ympäri yhtyeessä, joka hajosi viime vuoden lopussa. Sen jälkeen hän siirtyi soolouralle. Kun siis sekä pääesiintyjä että lämmittelijä kiinnostivat, niin päätös keikalle lähdöstä syntyi aika nopeasti ja lipunkin hankin etukäteen.
Keikkapaikka Kulttuuritehdas Korjaamolla en ollut ennen käynyt. Kyseessä on siis Helsingin raitiovaunuvarikon yhteydessä oleva vanha rakennus, jossa ilmeisesti on aiemmin korjattu raitiovaunuja. Nykyään rakennus on siis Kulttuuritehdas Korjaamo, jossa on päivisin raitiovaunumuseo.
Saavuin paikalle vähän ovien avaamisen jälkeen, mutta sisälle itse saliin ei vielä päässyt, koska sisällä ilmeisesti Miro Palokallio teki vielä souncheckkiä. Sisälle pääsi vähän ennen puolta kymmentä, joka oli Miro Palokallion keikan ilmoitettu aloitusaika. Menin seisomaan muutaman metrin päähän lavasta, mutta en mennyt eturiviin vaikka olisin päässytkin.
Miro Palokallio tuli yhtyeineen lavalle noin puoli tuntia myöhässä ilmoitetusta aikataulusta. Lavalla oli Miron lisäksi kaksi kitaristia, kosketinsoittaja, basisti ja rumpali. Lisäksi Miro itsekin soitti vielä kitaraa, joten soittimia lavalla oli kohtalaisen paljon. Olen kuunnellut paljon Sallan ja Miron matka maailman ympäri kappaleita ja lisäksi Miron soolojulkaisuja Rakkauden tiedemiehet ja Naimisiin. Siitä huolimatta kappaleet olivat kolmea lukuunottamatta minulle täysin uusia. Tämä johtui lähinnä siitä, että Miron soolotuotantoa on julkaistu vain kahden kappaleen verran. Lisäksi keikalla soitettiin myös yksi kappale kokonaan ensimmäistä kertaa.
Keikan settilista oli rakennettu hyvin ja kappaleet sopivat hyvin omille paikoilleen setissä. Miron vanhalta yhtyeeltä kuultiin Peili, jonka versio oli hieno. Miron lauluääni ei ole ihan yhtä hyvä kuin SMMMY:n Sallan, mutta se ei paljoa haitannut. Keikan kohokohta oli ehkä Naimisiin, koska se on Miron soolojulkaisuista omasta mielestäni parempi, joten tietenkin odotin sitä ja keikan loppupuolella se soitettiinkin. Näiden kahden lisäksi tunnistin kappaleen Rakkauden tiedemiehet, joka on Miron ensimmäinen soolojulkaisu SMMMY:n jälkeen.
Siitä on aikaa, kun olen viimeksi nähnyt bändin tai artistin, jonka tuotantoa ei ole vielä paljoa julkaistu. Kokemus oli kuitenkin virkistävä, koska livenä on hienoa kuulla sellaisia kappaleita, joita ei heti kotiin päästyään voikaan kuunnella levyltä tai Spotifysta. Samalla se saa odottamaan mahdollisesti tulevaisuudessa julkaistavia studioversioita.
Kitaristina kiinnitin tietysti huomiota lavalla oleviin kitaroihin. Niihin liittyen keikalla tapahtuikin hauska välikohtaus, kun eräällä viritystauolla, joita tietenkin oli monta, toinen kitaristi ilmoitti viritystappinsa olevan hajonnut. Miro antoi hänelle käyttöön oman varakitaransa, mutta kommentoi hieman huvittuneesti: “Mulle sanottiin aiemmin tänään, että varakitaraa ei tarvita.” Muuten bändin jäsenet eivät juuri vaihdelleet soittimiaan Miroa lukuunottamatta, joka vaihteli baritonikitaran, normaalin sähkökitaran ja akustisen kitaran välillä.
 |
| Miro Palokallio yhtyeineen |
Keikka kesti noin 45 minuuttia ja oli hyvä. Alussa tosin miksaus oli vähän pielessä, koska Miron laulu kuului heikosti bändin joukosta, mutta se korjaantui keikan edetessä. Välispiikkejä oli muutamia ja niitä olisi ehkä saanut olla vähän lisää. Tai enemmänkin kaipasin jonkinlaista spiikkiä ennen ensimmäistä kappaletta. Muuten olin yllättynyt keikan rokkaavuudesta. Varsinkin SMMMY oli paikoitellen suhteellisen herkkää ja rauhallista, joten olin yllättynyt Miron keikan raskaudesta. Se ei kuitenkaan haitannut ja saattoi livenä ollakin parempi vaihtoehto.
Olavi Uusivirran keikka alkoi noin 23.15 eli vartti arvioidun alkamisajan jälkeen. Keikan alussa Olavi ja bändi tulivat lavalle ja vähän aikaa virittelivät soittimiaan. Juuri ennen ensimmäisen kappaleen alkua Olavi meni sanomaan kitaristi Timo Kämäräiselle “Nyt vedetään” ja keikka alkoi siitä. Tunnistin ensimmäisen kappaleen, mutta en muistanut sen nimeä. Jälkeenpäin selvisi sen olleen Tyhjiä sanoja. Ennen kappaleen alkua Olavi ei spiikannut mitään ja sitä jäin taas vähän kaipaamaan. Toki Olavi sanoi “Hyvää iltaa, Töölö!” ensimmäisen kappaleen jälkeen, mutta itse pidän enemmän siitä, että yleisöä tervehditään jo ennen ensimmäistä kappaletta. Keikan seuraavana kappaleena oli Olavin ehkä tunnetuin kappale On niin helppoo olla onnellinen. Pakko sanoa, tai ehkä enemmänkin kirjoittaa, että pidin liveversiosta studioversiota enemmän. Ehkä se johtui studioversion suosiosta ja radiossa puhkisoitosta. Olavin bändi oli livenä kvartetti, mutta käytännössä usein trio Olavin jättäessä akustisen kitaransa telineeseen. Trio-kokoonpanon soitto sopi oikein hyvin juuri On niin helppoo olla onnelliseen.
Vauhdikasta menoa jatkettiin Olet elossa kappaleella, jonka alussa Olavi kertoi sen olevan yhteiskunnallinen kappale ja sanoja tarkemmin kuunneltuani on todettava asian olevan ainakin osittain niin. Auttakaa! ei ainakaan hidastanut Olavin vauhtia. Se on lisäksi yksi suosikeistani Olavin tuotannossa, joten oli hienoa kuulla se livenä. Auttakaa! jälkeen oli aika rauhoittua Rakastajat kappaleen myötä. En ole erityisemmin pitänyt kappaleen studioversiosta, mutta liveversio oli mielestäni hieno. Livesovitus hienoine sähkökitarakuvioineen sopi kappaleeseen paremmin studioversion sovitusta paremmin. Tästä kappaleesta Olavi kommentoi sen olevan hänen ja Timon säveltämä ja menevän kvinttikierrossa. Rauhallisempi tahti jatkui Tahdonko kuitenkin sut takaisin? kappaleen myötä. Kyseisessä kappaleessa on myöskin rivi, josta tulee Olavin syyskiertueen nimi eli “syksy on sienien aikaa”. Kappale on myös yksi suosikkikappaleistani Olavin uusimmalta levyltä, joka on sopivasti nimetty yksinkertaisesti nimellä Olavi.
 |
| Olavi Uusivirta Tahdonko kuitenkin sut takaisin aikana |
Sitten koitti aika kappaleelle, joka ainakin Spotifyssa on Olavin toiseksi kuunnelluin 1,6 miljoonalla kuuntelukerralla tätä kirjoitettaessa. Ennen kappaleen alkua Olavi kertoi kappaleen kertovan digitalisaatiosta ja kyseli kuinka moni on huomannut digitalisaation ympärillään. Kappalehan oli tietysti Kultaa hiuksissa ja sen alku sai yleisön villiintymään, mikä kertoo kappaleen suosiosta. Itseni yllätti se, että kappaleen alussa kitaristi Timo Kämäräinen soitti sähkökitaraa eikä koskettimia, joita hän on Youtuben perusteella joillakin Olavin keikoilla välillä soittanut. Se ei kuitenkaan haitannut, koska kappaleen kosketinintro kuulosti hienolta sähkökitarallakin soitettuna. Lisäksi tuollainen osuuksien soittaminen eri soittimella livenä kuin levyllä on juuri yksi liveversioiden hienouksista. Ennen ensimmäistä kertosäettä Olavin kiertuehenkilökunnan jäsen kävi soittamassa pianolla muutaman äänen mittaisen fillin. Se olikin sitten ainoa kosketinosuus, joka kappaleessa kuultiin.
Kultaa hiuksissa jälkeen tuli itselleni vähän vieraampi kappale, joka oli setlist.fm:ssä olevan settilistan mukaan Sunnuntailapsi. Sen jälkeen tuli Tiet etäisyyksiin, jonka liveversiosta pidin jo YLE Arenaasta alkuvuodesta katsomaltani Ruisrock-talleenteelta. Liveversion kitarasoolo oli hieno ja esitteli Timo Kämäräisen osaamista hyvin. Kitarasoolossa oli erityisesti loppupuolella vaikutteita U2:n The Edgeltä. Tosin suurta osaa yleisöstä ehkä kiinnosti enemmän se, että Olavi lähti crowdsurffaamaan eli kulkemaan yleisön käsien päällä.
 |
| Olavi Uusivirta ja bändi Tiet etäisyyksiin kitarasoolon lopussa |
Tiet etäisyyskiin jälkeen bändi, eli Timo Kämäräinen, Olli Krogerus ja Jaakko Kämäräinen, alkoi soittaa rauhallista, valssimaista komppia ja niin alkoi kappale Kaiken jälkeen olet kaunis. Sen aikana tapahtuikin ehkä keikan tavallisesta poikkeavin elementti. Kappaleen loppupuolella Olavi nosti eturivistä nuoria naisia tanssimaan sekä itsensä että bändin jäsenten kanssa. Lisäksi hän kyseli osaako kukaan soittaa koskettimia tai kitaraa, koska jos kaikki lavallaolijat tanssivat, he eivät voi soittaa. Lavan sivusta tulikin Tuomo Prättälä soittamaan koskettimia. Tanssin lopussa Olavin kanssa tanssinut tyttö suuteli Olavia suoraan suulle. Se olikin ainakin minun mielestäni liian pitkälle menoa kyseiseltä henkilöltä. On okei tanssia idolinsa kanssa, halata häntä ja ehkä antaa suukko poskelle, kuten monissa maissa tehdään tervehdyksenä. Ei kuitenkaan ole okei suudella häntä suoraan suulle varsinkin, jos kyseessä on naimisissa oleva mies. Kappaleen jälkeen Olavi kysyikin vitsillä “Näkiks kukaan?” ja sen jälkeen hän sanoi ei niin vitsillä: “Minä hyvitän tämän sinulle jotenkin vaimoni.” Mielestäni tämän episodin jälkeen Olavi ei ollut enää niin spontaani ja iloinen kuin alkukeikasta.
Seuraavaksi soitettiin Toton Africa ja Tuomo pysyi lavalla soittamassa koskettimia ja laulamassa kertosäkeet kuten levyversiossakin. Kyseisen kappaleen liveversio oli hieman jazzimaisempi kuin levyversio. Osittain se johtui pianosoundista levyllä kuultavien syntetisaattoreiden sijaan. Sen jälkeen seurasi Reeperbahn. Tuomo pysyi edelleen lavalla soittamassa koskettimia. Kyseisen kappaleen jälkeen seurasi todellinen yllätyskappale. Nimittäin Princen Purple Rain. Valaistus muutettiin hieman purppuran sävyiseksi ja Olavi lähti jälleen crowdsurffaamaan. Tällä kertaa hän meni koko yleisön matkan ja meni sieltä lavan taakse loppukappaleen ajaksi. Purple Rainin lauloi siis Tuomo. Wikipediasta selvisi jälkeenpäin Tuomon olevan Prince-fani. Versio oli upea ja Timo Kämäräinen soitti huikean kitarasoolon, joka oli juuri sopivan pitkä ja sopi kappaleeseen. Purple Rainin jälkeen Olavi tuli takaisin lavalle, otti akustisen kitaran ja varsinaisen setin viimeisenä kappaleena kuultiin Sininen kukka.
Lyhyen tauon jälkeen bändi ja Olavi tulivat takaisin Tuomo mukanaan soittamaan todella kovan ensimmäisen encoren. Kolmen kappaleen putki oli huikeaa hittiputkea ja tiukkaa yhteissoittoa alusta loppuun. Ensimmäisenä kuultiin Tanssi vaikka et osaa, sen jälkeen Ollaanko tämä kesä näin? ja sitten Kauneus sekoittaa mun pään. Kauneus sekoittaa mun pään alussa Tuomolla oli hieman vaikeuksia, koska hän ei selvästikään ollut aiemmin soittanut kyseistä kappaletta. Vähän aikaa hän vain taputteli käsiään, mutta sitten hän kysyi Timo Kämäräiseltä sävellajia ja alkoi soittaa muun bändin mukaan. Ensimmäisen encoren aikana viimeistään ymmärsi miksi Olavi Uusivirta saa niin paljon kehuja keikoistaan.
Ensimmäisen encoren jälkeen seurasi lyhyt tauko, jonka jälkeen Olavi palasi lavalle yksin vain akustisen kitaran kanssa. Häneltä oli toivottu kappaletta ja vähän aikaa mietittyään miten se menee, hän soitti sen. Kyseinen kappale oli Nero. Oli hienoa, että Olavi esitti encoren aikana yhden kappaleen yksin. Mielestäni se on hieno tapa monipuolistaa encorea. Neron jälkeen bändi saapui takaisin lavalle ja illan viimeisenä kappaleena kuultiin Olavin suurin hitti Nuori ja kaunis. Sen aikana kuultiin hieno yhteislaulua, kun Olavi antoi yleisön laulaa levyversiossa Anna Järvisen laulamat osuudet. Kyseinen kappale oli hieno lopetus keikalle. Kappaleen lopussa Olavi poistui lavalta ennen kappaleen loppua ja bändi soitti kappaleen loppuun. Kokonaisuutena keikka oli loistava ja sen perusteella Olavi on bändinsä kanssa täysin ansainnut maineensa yhtenä Suomen kovimmista live-esiintyjistä.
Tässä vielä Olavin keikalla esitetyt kappaleet:
- Tyhjiä sanoja
- On niin helppoo olla onnellinen
- Olet elossa
- Auttakaa!
- Rakastajat
- Tahdonko kuitenkin sut takaisin?
- Kultaa hiuksissa
- Sunnuntailapsi
- Tiet etäisyyksiin
- Kaiken jälkeen olet kaunis
- Toton Africa (Tuomo lauloi kertosäkeet)
- Reeperbahn
- Purple Rain (Prince cover) (Tuomo lauloi)
- Sininen kukka
—
15. Tanssit vaikka et osaa
16. Ollaanko tämä kesä näin?
17. Kauneus sekoittaa mun pään
—
18. Nero (sooloakustinen)
19. Nuori ja kaunis
